Varmaan se on tämä kuume, mutta mua jännittää ihan kauheesti nyt ens viikko. Herran jestas me mennään naimisiin. Ajattelin tähän asti et tää 1.2 on vaan tämmönen etappi joka pitää suorittaa ennen kirkkohäitä, ja niitä kerkeen jännätä keväämmällä. Mutta kyllä oikeesti toi vihkiminen mua jännittää.
Tai joku ihme paniikki iski tänään, et apua kolme päivää enää aikaa. Sitten on myöhästä katua. Enkä siis varmasti kadu avioliittoa Markon kanssa, mutta joku mua alko arveluttamaan.
Kuuluu ehkä asiaan :)
Kun en muuta keksi, niin stressaan nimen vaihdosta. Tottakai haluan saman sukunimen muun perheen kanssa, mutta nyt sekin tuntuu haikealta luopua omastani.
No, onneks on vielä tekemistä ennen keskiviikkoa, ni ei kerkee hirveesti jännittämään. Esim sormukset pitäis hankkia vielä :D Ja kyl mä vähän aattelin et hankkisin vielä uuden mekon, vaikka valitsin jo olemassa olevista hyvän :) huh, nyt käyn nukkumaan, jospa huomenna ei enää päätä särkis.
Hyvää yötä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti