Onko se tämä syksy kun saa mielen väsyneeksi?

Olipahan päivä. Tuntu ihan hullun pitkältä. Oon varmaan nukkunu viimeyönä huonosti kun heti aamusta väsytti niin kovin. Tosin Typykin heräilee vielä ihan kiitettävästi öisin, et ei ihme kun väsyttää ja meinaa kiukuttaa. Ja jotenkin ikävät asiat noussu muutenkin mieleen. Tänään iski taas hirvittävä ikävä äitiä. Kattelin äidin valokuvaa ja kerroin mun fiiliksistä. Teen sitä muuten aika usein. Välillä ihan ajatuksissani, joskus ihan ääneen. Mä uskon et mama kuuntelee kyllä :)

Käytiin tytön kanssa tossa iltapäivällä lenkkeilemässä, seuranamme hyvä ystäväni Laura ja kaksi koiraa. Jotenkin toi ulkoilma pisti väsyttämään entisestään. Onneksi nää illat on helpottanu, kun mun onnettomalta tuntuva unikoulu yritelmä on tuottanu toivottua tulosta. Likka nukahtaa koko ajan helpommin, ja on jopa oppinut juomaan maitoa tuttipullosta, ois helpottanu kun se olis tapahtunu vuos sitten :) No, aikansa kutakin. Seuraavaksi opetankin sen sitten pois pullolta.

Tsiigailin äsken tota bb:tä ja voi jestas miten aikuiset ihmiset käyttäytyy! Lähinnä se Terhi. Voi jestas, ei voi muuta sanoa.
Huh, kellokin on vaikka mitä, taidan vielä tunnin verran sinnitellä valveilla, et kerkee pari sanaa vaihtaa ukkokullan kanssa, kun se tulee töistä. Huomenna onkin kaikilla vapaapäivä. ihanaa :)

Noniin

Oon ollut nuorempana kovakin kirjottelemaan omia ajatuksia ja tunteita paperille. Nyt koitan löytää sen kirjottamisen ilon uudestaan. Tai oikeestaan sen kuinka hyvä fiilis tuli kun sai ajatuksia purettua hiukan kirjottamalla. En usko et mulla on mitenkään erityisen painavaa sanottavaa, joskus tuntuu vaan hyvältä käydä vähän omaa elämää läpi tekstinä. Vähän kuin ulkopuolisen silmin. Onko sillä sitten loppupeleissä merkitystä? Jää nähtäväksi :)