Miten voi olla näin rankka viikko takana? Meillä oli viime torstaina rakenneultra äitipolilla. Kätilö löysi vauvan vasemmasta munuaisesta rakkuloita, joista halusi lääkärin mielipiteen. Lääkäri tuli samantien katsomaan, ja soitti meille seuraavaksi aamuksi ajan Naistenklinikan sikiötutkimus yksikköön. Siellä spesialisti varmisti ultraäänellä, että toinen munuainen ei ole terve. Onneksi toinen toimii. Sitten meidät ohjattiin perinnöllisyyslääkärille, joka selitti tilanteen, ja kertoi vaihtoehdoista miten tästä edetään. Päätettiin osallistua lapsivesitutkimukseen mahdollisten kromosomi poikkeavuuksien varalta, koska lääkäri kertoi liian kohtalokkaita lopputuloksia, jos vauvalla on tiettyjä poikkeavuuksia.
Näytteenotto ei oikeastaan sattunut, tuntui pikemminkin ilkeeltä. Ekojen tuloksien saamiseen menee n. viikko. Jos ei torstaihin mennessä tule puhelinsoittoa, niin luultavasti voidaan alkaa odottaa kirjettä kotiin, josta selviää ettei poikkeavuuksia ole. Saadaan myös itse soittaa torstaina tuloksia, ettei tarvitse juhannuksen yli odottaa.
Tämä odotus on niin raastavaa, kun pelästyy joka puhelimen pirinää. Oon toisaalta hyvin luottavainen tulosten suhteen. Riski esim trisomiaan on tosi pieni, eikä mikään muu vauvan kasvussa tai kehityksessä puolla kromosomihäiriötä, ainoastaan toisen munuaisen rakkulat voisivat viitata häiriöön. Mun on vaikea puhua asiasta, kun itku tulee heti. Tänään kerroin iskälle ja puolisolleen, onneksi siskoni oli paikalla myös, ja jatkoi juttua mun puolestani, kun en itse pystynyt.
Mä pystyn vaan ajatella, että kumpa meidän pienellä pojalla olisi kaikki hyvin <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti